Olin dekkariostoksilla. Olisin halunnut myös Nick Hornbyn suosikkiteokseni ”How To Be Good”. Muut Hornbyn kirjat minulla on, mutta tämän nimenomaisen olen joskus jollekulle lainannut ja sille tielleen se on jäänyt.
Sain joululahjaksi vinyylisoittimen ja voin taas tutkia levyhyllyjäkin sillä silmällä, tositarkoituksella. Levyjen joukossa oli paljon jännittäviä, mutta pidin pintani – olinhan varsinaisesti kirjaostoksilla. Lapsena minulle kerrottiin, että Yehudi Menuhin oli etevä ja ostinkin yhden hänen levynsä, sain tuplalevyn kaunista musiikkia kahdella dollarilla. Kaikki neljä vinyylipintaa näyttivät moitteettomilta.
Kirjojen hinnoittelu oli seuraava: kaksi Elmore Leonardin pokkaria yhteensä 3,50 dollaria ja yksi John Grishmanin taskukirja dollarin.
Toiseksi viimeisessä levylaarissa oli sinkkuja. Pläräsin pikkulevyt nopeasti, mutta vauhdissakin ehdin tunnistaa julkisesti tutut kasvot viikko- ja iltapäivälehdistä vuosikymmenten takaa. Kojo. Yhtään en vitsaile, vaan totta tosiaan Kojon levyn ”Bomb Out” eli Suomen edustuslaulu vuoden 1982 Euroviisuissa, ”Nuku pommiin”, joka jätettiin kylmästi pisteittä. Hävisimme sinä vuonna.
Sinkussa ei ollut hintaa, mutta olin valmis satsaamaan kotimaan ihmeeseen; vieläpä kansainvälisesti englanniksi! Kassalla kysyin sitten varovaisuuttani kuitenkin hintaa, ”Pienet levyt maksavat dollarin”, myyjätär tarkisti tämän vielä työtoveriltaan.
Jatkoin seuraavaksi ruokaostoksille. Mietin siellä taide- ja viihdehankintojeni hintoja. Ihan ensimmäinen seuraava ajatus ei ollut, mutta se on silti pätevin ja uskottavin. Jätin Menuhinin levyn ulkopuolelle. Päätin, että se on omassa sarjassaan, onhan levy pakattu kullanvärisiin pahvikansiin. Kirjat olivat riskisijoitus, sillä en saattanut aivan varmasti muistaa, etteikö meillä olisi niitä jo ennestään. En onnekseni löytänyt niitä kirjahyllystämme, mutta silti voi olla, että olen lukenut ne tai ainakin jonkun niistä. Kojon levyä minulla ei ollut ennestään ja biisin kuin biisin voi aina kuunnella uudestaan. Tällä tavalla johdonmukaisesti ajattelin että sain sinkun myötä eniten vastinetta dollarille…
24. päivä huhtikuuta 1982 olin vielä kuusitoista vuotta. Seuraavana päivänä isoveljeni, jota pirulauta tuon tuosta luullaan pikkuveljekseni, täytti 20.
Juuri nyt lapset taivaltavat Munksnäs Lågstadie –kouluun Koneen puiston poikki pilvisessä pakkassäässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti