Ruoka on hyvää ja ole
onnellinen, että sitä on. Onko sivistystä syödä hyvin ja terveellisesti? Jotkut
väittävät, että laadukkaat raaka-aineet maksavat liikaa ja että ruoanvalmistus
alusta loppuun itse on monelle liian hidasta. Ettei ehdi. Kumpikaan ei ole totta.
Kuulemma. Mutta se on varmasti ihan totta, että jos elämä ei ole reilassa
muuten, ruoan kanssa pulaamiseen ei riitä mielenkiintoa. Ei jaksa kampanjoida
kotona terveellisen syömisen puolesta. Eikä kaikkia muutenkaan kiinnosta, ei vaikka mikä olisi. Ruokasivistys ei ole hienostunutta tai
vaikeaselkoista, vaan siltikään se ei tavoita kaikkia.
Syynä ei ole Suomessa tai Australiassa valistuksen puute tahi markkinoinnillisen ja toimituksellisen älämölyn vähäisyys. Ruoasta puhutaan ihan
koko ajan ja kaikkialla. Ohjeita ja vinkkejä mediasta jatkuvalla syötöllä. Yksittäiset reseptit voi heittää pois, sillä samat ja paremmat saa verkosta. Painetut kirjat ja lehdet ovat hauskoja katsella (ja paperi kiva
hypistellä), mutta ei niillä mitään muuten tee (Suomessa ja Australiassa nettiä käyttää jo noin yhdeksänkymmentä prosenttia väestä ja voimasta).
Kotiruoka. Maailmanruoka.
Lähiruoka. Reilu ruoka. Fuusiosapuska. Pudasoppinen sushi. Suomalainen
paikallisversio. Terveellisempi pikaruoka. Nopea perinneherkku. Luonnonmukainen. Aito. Itämaiset mausteet. Itsenäinen
yrittäjä. Ketjuravintola. Perheravintola. Hallin keittokahvila.
Pikaruokaravintola. Vaunu tai kioski. Mittava ravintolasali. Intiimi
kortteliravintola. Leipomo. Teehuone. Kahvila. Konditoria. Barista. Pannukahvin uusi tuleminen. Hienostunut, tullaan pitkienkin matkojen päästä. Ruokala.
Eväsretki puun varjossa. Snagari. Köyhis. Julkkiskokki. Kokkiohjelma. Keittokilpailu. Lapsikokki. Suurkeittiökokki. Kylmäkkö.
Keittiömestari. Edullinen arkiruoka. Keittiössämme toimii sähköllä vain espressokeitin. Tärkein työvälineeni ovat veitseni. En enää
luopuisi tehosekoittimestani. Syömme usein ulkona. Haluamme tarjota vieraille
parasta. Entertaining – rakastan juhlien järjestämistä. Pitopalvelu. Kokkaamme
kaikki yhdessä. Valmistan ruokia viikon etukäteen. Teen kaiken itse. Hot Dog Fifth Avenuella. Pahvimuki, entisen kiireisen toimistoihmisen symboli. Pahvimuki,
kodittoman kerjäysastia.
Hampurilaiset ovat
maittavia ja ne voivat olla myös terveellisiä. Ranskalaiset voi valmistaa
monella eri tavalla. Ja niitä kutsutaan myös sipseiksi. McDonald’s tekee
myönnytyksiä; antaa kokeilla ruisleipää yhtäällä, vähentää sämpylästä suolaa
toisaalla. Markkinoi salaatteja, mutta palaa perusasian äärelle. Yhtiö joustaa
nimessään, se saa olla joissain ravintoloissa Macca’s, joksi kansa sitä joka
tapauksessa kutsuu. Lord of the Fries ei käytä eläinrasvoja, eikä lihatuotteita
muutenkaan – sopii siis kasvissyöjällekin. Sushi Sushi on syöjälle pikaruokaa, täällä
piisaa niin ketjuja kuin villejäkin. Australiassa työttömyyden ennustetaan
asettuvan kuuteen prosenttiin vuoden loppuun mennessä, kaivosbuumin huippu on saavutettu, asuntojen hintakuplat puhkeavat... Kasvaako fast food –ketjujen
suosio? Ja kehittyykö terveellinen pikaruoka-bisnes, vaikka tulisikin
taloudellinen matalamäki? Välittääkö kuluttaja, jos elämä lähtee luisuun?
Ainakin vielä meidän Melbournen kotikulmilta löytyy runsaasti ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa melkein joka
makuun. Pienen matkan päässä odottaa maankuuluja ravintoloita, varaa pöytäsi ajoissa (niin voi toistaiseksi tehdä, mutta jonottamisen on kerrottu olevan tulevaisuuden tapa eli sitten ei
enää varailtaisi). Maine on helppo tarkistaa, kysy ja googeloi. Yhtä en
tiedä; onko Melbournessa ravintolaa, jossa voi nauttia herkullisista
hyönteisistä, mutta Sydneystä sellainen joka tapauksessa löytyy.
Kuivamuonakaapissamme
muurahaiset ovat antaneet tilaa pienten koiperhosten näköisille elukoille.
Löysin aamulla niiden matomaisia toukkia melkein jokaisen avonaisen pahviaskin
sisäpuolelta sekä muovi- ja paperipussien pinnalta. En ylpeydellä, mutta mielestäni pakosta, heitin kassikaupalla ruokaa roskiin. Siinä meni hyvinvoivan nirson kädestä murojen, suklaan, jauhojen ja pastan matkassa proteiinia jäteastiaan.
Häpeä(n)?