keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Onneksi huomennakin voi äänestää presidenttiä.




Lapsen kanssa juoksee parhaan lyhyen lenkin. En tiedä ottaako hän minua uudestaan mukaan urheilukentälle, mutta kiva että pääsin tänään.

Aamulla seitsemisen aikaan oli 12 astetta lämmintä, Australian kesässä. Tuuli kovaa. Sadekuurot olivat ajoittain rankkoja. Hetkellisesti paistoi aurinko; pyykin sai hakea sisään kymmenen minuutin kuluttua ripustamisesta taivaan tummettua ja sateen alettua taas uudestaan. Vieläkin tuulee, mutta taivaalla on enää poutapilviä ja ilma on kuin Vihannissa seitsemänkymmentäluvun puolivälissä, kesäkuussa kun kiskoimme serkkutyttöjen kanssa puukissoja narussa kylän raitilla.

Uutiskanavalla näytettiin suorana lähetyksenä tulvan vuosipäivän muistotilaisuutta Queenslandin Ipswichistä, jossa Bremer-joki vuosi sitten tulvi tuhoisasti. Paikalla oli myös Queenslandin osavaltion pääministeri (premier) Anna Bligh, jota ihailen. Bligh on antanut kuvan humaanista ja viisaasta vaikuttajasta, joka esiintyy hyvin luonnollisesti ja uskottavasti puhuen ymmärrettävästi ja ollen läsnä myös vaikeina aikoina, joita Queenslandissä on Australiassa asuessamme piisannut.

Toinen mahtinainen, joka on jättänyt meikäläiseen lähtemättömän vaikutuksen on Westpac-pankin pääjohtaja Gail Kelly. Kellyn esiintyminen naispäättäjien foorumissa, josta näin otteen televisiossa, oli varsin pätevä. Hän puhui oman uransa ruuhkavuosista, siitä miten työpäivän jälkeen kotona odotti toinen työvuoro pyykkeineen ja lasten läksykuulusteluineen. Kelly ei kuulostanut vähääkään katkeralta, mutta ei myöskään tekopirteältä – hän vaikutti aidolta ja halusi rohkaista nuorempia naisvaikuttajia jaksamaan urallaan. Silti Gail Kellyn sanoma korosti läheisten, perheen ja ystävien, merkitystä hyvinvoinnissa. Niitä ei hänen mukaansa pidä uhrata työlle, vaan päinvastoin vaalia.

En tunne Anna Blighin poliittista agendaa tahi Gail Kellyn liiketoiminta- tai johtamistapaa. Pidän heistä sittenkin, enkä juuri siksi. 

Ei ole mieltä kutsua kotiäitiä liikenaisten seminaariin. Mutta tällainenpä pääsee, tai pääsi ainakin kerran, lapsen kanssa kesälomalenkille, kun sadepilvet olivat väistyneet ja Brightonin ilma oli kuin Vihannissa 1970-luvulla.


Helsingissä on herätty suojasäähän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti