Ajat ovat
vaikeita. Nauti, jos vielä elät uskossa, etteivät ne sitä ole. Liitele
ulkomaisen euforian siivin. Näin valistetaan paluumuuttajaa. No niin, ovat ne
varmaan sitten sitä. Mutta olihan ennen kuitenkin paljon hankalampaa. Silloin,
kun ihmiset asuivat torpissa tai pienissä kaupunkilaiskodeissa, joihin
majoitettiin kaikki maalta tulleet sukulaiset, tuttavat, sukulaisten tuttavat,
tuttavien sukulaiset ja
tuttavalliset ystäväperheetkin. Kaikki tekivät töitä koko ajan, paitsi ne
jotka eivät tehneet.
Ruoka tehtiin
yksinkertaisista perusraaka-aineista alusta loppuun itse ja vaatteet
valmistettiin kotona. Oliko kauneusterapeuttia tai henkilökohtaista
valmentajaa? No ei tasan tainnut olla. Itse piti ihan hoitaa elämänsä tolkkuun
ja järjestykseen. Kukaan ei tullut siivoamaan tai järjestelemään omasta
puolesta kaappeja. Kun onnikka ei kulkenut, poljettiin. Kun pyörä hajosi, käveltiin. Autoa ei ollut ja traktori toimi vain harvoin. Lämmintä vettä sai,
jos hella toimi. Kenkäparia ei ollut jokaiselle omaa. Lääkkeitä sai joku joskus. Usein kuoltiin, mutta yksi ihminen
vai kerran. Ei ollut aikaa nostaa jalkoja pöydälle, siemailla lattea ja
lueskella. Telkkaria ei oltu keksitty, radio oli päällä, mutta sitä ei kerint
kuunnella yhtään. Ruoka oli kellarissa, ei jääkaapissa. Hillottiin, kuivattiin
tai syötiin pilaantunutta vanhaa. Ei ollut kuule tehosekoitinta,
kiertoilmauunia tai riisinkeitintä.
Ja nyt on
kaikilla kaikkea! Höpö, höpö. Suurella osalla ei tietenkään ole. Moni elää
ihan liian vähällä. Kituuttaa piskuisilla tuloilla, jotka joskus riittävät kaikkein
välttämättömimpään, vaikka usein toisaalta sitten taas ei. Mutta jos tulot
ovatkin ansaintaa eli ihminen on töissä, silloin on jo paljon onnellisemmin
nämä maanpäälliset asiat, eikö niin? Aikuinen haluaa olla töissä. Kaikille
hakijoille ei ole töitä ja se ketuttaa ja hatuttaa. Ja miten niitä töitä
saadaan aikaiseksi? En minä tiedä. Mutta ei kai ainakaan toistamalla koktailikutsuilla
mantraa ”Ajat ovat vaikeita.”
Olen
viikkotolkulla seurannut lähietäisyydellä rakentajien kuten puuseppien,
putkimiesten, sähkömiesten ja muiden ammattilaisten työskentelyä. Kukaan ei ole
valittanut sitä, että elämme vaikeita aikoja. Nämä ihmiset ovatkin työssä.
Tekevät muuten pitkää päivää ja aikaansaavat hyvää jälkeä. Kohta remontti on
vihdoin valmis, enkä tapaa näitä ihmisiä ainakaan vähään aikaan eli nyt jos
koskaan kerronkin heille: Valittakaa, se on muodikasta, hyvänen aika sentään!
