Tämä on kuule ihan lainakuva vaan.

Oletko koskaan katsonut silmiin vihaista ampiaista? Minä katsoin viikonloppuna mökillä. Tökkäsin ensin sitä Aino Aallon mustalla lasilla. Sen piti kuolla. Se ei menehtynyt. Survaisin uudestaan ja painoin lasin hyönteisen päälle. Lasi on pohjasta kovera, minkä toki oivalsin. Tunsin itseni kiduttajaksi, mutta jatkoin muina naisina lounaan jälkeistä keskustelua anopin kanssa.

Anoppi oli jo hukuttanut yhden toisen ampiaisen kaljaan. Tämän hän teki siten, että nappasi hyönteisen ensin lasiin ja pani sitten tyhjän oluttölkin siihen päälle estäen näin sen pääsyn pois. Lasissa oli pohjat vielä jäljellä. Olut oli tyttäreni poikaystävän mökin kellariin tuoma Nikolai, jonka tarjoamiseen minulla oli asianosaisen lupa. Sitten kun se ampiainen oli kuollut, kaatoi anoppi surmaamansa hyönteisen varvikkoon.

Minun ampiaiseni eli vielä, kun nostin mustan Aino Aalto –lasin pois sen päältä. Kun näin siis oli, jouduin saattamaan tuhotyön loppuun. Otin vain vähän käyttämäni paperisen lautasliinan ja panin sen lasin ja hyönteisen väliin. Ennen tätä vaihetta ampiainen kuitenkin katsoi minua vihaisesti silmiin. Ymmärrän hyvin tämän. Sitten painoin lasilla, minkä jälkeen otin paperisen lautasliinan ja rypistelin sitä, sillä olihan ampiaisen siellä sisällä. Ja ehkä vielä elossa. Anopin mielestä oli julmempi kuin hän (joka hurmattuaan kylmäsi). Ampiaisia on hellekesänä paljon, niistä on kovasti kiusaa.

Kun luet tätä, muistathan, että asumme lapseni kanssa remonttievakossa piskuisessa yksiössä. Kirjoitan kotona kaupungissa ja täällä on hyvin lämmin. Pikkukotimme kaksi ikkunaa ovat pihalle aurinkoon ja paksut seinät pitävät lämmön visusti sisällä, vaikka ulkona hetkeksi viilenisikin. Ei kiviuunikaan ihan heti viilene. Kaupoissa ei viime viikolla ollut tuulettimia.

#Peltojuoksu.

Se on hullu. On se. Tekisi jotain hyödyllistä, mutta ei. Juoksee pellolla tai niityllä, jonka keskellä on pelto, jossa kasvaa rehuretikkaa riistalle. Niityllä on mökkigolfille tarkoitettuja viheriöitä, jotka tosin nyt ovat paahteesta kuivia. Nurmi on osittain tuhoutunut ja ruskea maa-aines on korvannut sen.

Riistakamera kuvaa fasaanien ruokintapaikkaa ja aamuotoksessa kuvassa vilahtaa jalat, kun se juoksee siitä ohi. Välillä se menee ohi montakin kertaa. Ihan pöhköä, juoksee siinä pientä ympyrää – mikä sitä vaivaa. Kanadan hanhet, noin kahdenkymmenen porukka, yritti ottaa niitystä ja etenkin pellosta otteen, mutta se säikäytti ne aamuryntäilyllään. Rehuretikassa viihtyvät ötökät ja ne maistuvat hanhille.

Peurat ja kauriit ja mitä niitä onkaan viihtyvät myös niityllä, vaikka sitä tuon tuosta leikataankin. Mutta kun se pelottaa niitäkin. Antaisin luonnon olla rauhassa, miksi pitää kiusata muita, kaupunkilaisen.  Niitty on näteimmillään, kun sitä ei näe. Varsinkaan se.

Ihmisen olisi parasta juosta paljain jaloin tai paljasjalkakengissä. Paitsi jos on vaurioita. Sillä on. Niityllä ei ainakaan paljain jaloin kannattaisikaan juosta. Vaikka voihan olla, että se on säikäyttänyt käärmeetkin. Hullu.