tiistai 30. heinäkuuta 2013

Tasan ei käy...



Australia ei halua, että ihmiset saapuvat meriteitse maahan hakemaan turvapaikkaa. Tänne saapuu ihmisiä maailman hätäalueilta, he pakenevat henkensä edestä ja käyttävät matkaan kaiken liikenevän rahansa. Ihmiset, joilla on kaikkein surkeimmat mahdollisuudet, päätyvät pakon edessä valitsemaan matkan raihnaisella, ylikuormitetulla paatilla. Moni hukkuu.

Olen asunut Melbournessa kolme vuotta. Koko tämän ajan hallitus ja oppositio ovat kinanneet siitä, miten venepakolaisten vaarallinen merimatka voitaisiin estää. Vaikka keskustelun ytimessä on ihmisten turvallisuuden vaaliminen, välillä (etenkin näin vaalien alla) puheisiin lipsahtaa myös pakolaisten veronmaksajille aiheuttama kustannus. Australia on valtava maa, jossa on hurjan paljon vapaata tilaa. Australia on yksinäinen saari kaukana, eikä siksi ensimmäinen vaihtoehto pakolaiselle. Vuonna 2010 Australiassa haki turvapaikkaa 8.250 ihmistä, mikä vastasi alle kahta prosenttia maailman turvapaikanhakijoista kyseisenä vuonna. Katso  elokuva ”Australia” ja näe, millaisia vapaita niittyjä ja kumpareita täällä piisaisi asuttavaksi. Esimerkiksi Afganistanista, Irakista ja Iranista saapuu ihmisiä, joilla on kova halu paitsi päästä turvaan, myös töihin.

Hallitus on lanseerannut ohjelman, jossa kaikki meriteitse - siis he, joilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta päästä pakolaisena tänne – saapuvat ihmiset siirretään terveystarkastuksen jälkeen Papua New (Uuteen) Guineaan, Australian johtamille pakolaisleireille. PNG on myös maa, johon näiden ihmisten on tarkoitus jäädä, ilman mitään mahdollisuutta hakea turvapaikkaa Australiasta, jonne kyseisten venepakolaisten oletetaan ensisijaisesti hakeutuneen. Lentäen tänne saapuu parempaa työvoimaa kuin meriteitse, niinkö?

Tämän politiikan tavoitteena on valtaapitävien mukaan lopettaa ns. ihmissalakuljettajien liiketoimintamahdollisuudet saamalla näiden potentiaaliset asiakkaat tietoisiksi siitä, että nousemalla veneeseen ei päädy Australiaan, vaan Papua Uuteen Guineaan. Mutta tuleeko pakolaisesta usein ihmissalakuljettaja, kun hätänsä on suurin? Alkaako hän silloin suunnitella vaarallista merimatkaa paitsi itselleen niin samalla, ja rahoittaakseen oman matkansa, myös muille? Lyödäänkö tässä lyötyä?

Yksi nerokkain tapaamani nuori aikuinen on vietnamilainen venepakolainen.