Viime viikonlopun myrsky ei tarjonnut meille draamaa; viimeisimmästä vesivahingosta on viikkoja; joulupäivänä rankkasade valui parvekkeen sauman läpi eteiseen. Samana päivänä Pohjois-Melbournessa satoi luumun kokoisia rakeita. Koteja ja autoja vaurioitui. Omassa kotonamme yhden alakerran huoneen sisäkatto on psykedeelisen laikukas, mahdollisesti homeinen. Tämän uuden talon rakenteet eivät ole kummoiset, katto suoranainen susi.
Brightonin esikaupunki on edelleen uinuva, vaikka tällä viikolla voi jo odottaa pienoista heräämistä – kuten Munkkiniemessä juhannuksen jälkeen. Tosin koululaisten kesälomat jatkuvat kuun loppuun, joten elämme ikään kuin heinäkuuta (tammikuussa).
Olen pian asunut Melbournessa 1,5 vuotta. Oma vaatimaton tulvamme viime vuoden helmikuussa ei ollut mitään verrattuna siihen mitä tapahtui kaupungin, Victorian tai Queenslandin pahimmilla tulva-alueilla. Muutama sentti kuravettä alakerrassa ja mustavetinen uima-allas oli varsin harmitonta. Esimerkiksi eteläisen Queenslandin Toowombassa ihmiset pakenivat vuosi sitten henkensä edestä vettä, jota satoi 16 senttiä 36 tunnissa, Brisbanen monelta vakuuttamattomalta liiketoiminnalta huuhtoutui lattia alta. Ihmisiä kuoli ja joutui kodittomiksi.
Puoleentoista vuoteen on mahtunut myös metsäpaloja, jotka kuuluvat australialaiseen ekosysteemiin. Toisaalta pienikin kipinä kotipihalla voi räjäyttää hallitsemattoman palon, kuten tapahtui liki vuosi sitten Perthissä Länsi-Australiassa. Palon epäiltiin saaneen alkunsa siitä, kun poliisimies käytti hiomakonetta kotipihallaan avotulen ollessa ehdottomasti kielletty. Noin 70 kotia tuhoutui. Viikko sitten Victoriassa oli reippaat neljäkymmentä astetta. Great Ocean Roadin liikenne mateli hiljaa, sillä oli pyhäpäivä ja moni halusi rannalle. Tien varteen oli kiinnitetty metsäpalovaarasta kertovia kylttejä; avotulen sytyttäminen oli kielletty. Kuumuus oli kuiva ja polttava, varoitus oli helppo ottaa todesta. Lornen uimarannalla oli tyynenpää kuin koskaan aikaisemmin vieraillessamme siellä; nuorison lainelautailu ei kantanut. Kaksi päivää myöhemmin lämpötila oli pudonnut kaksikymmentä astetta, mutta silti tuntui vielä kesältä.
Aamuvarhaisella Helsingissä on 6 astetta pakkasta ja sataa lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti