Kuin sisällä olisi, paitsi että tuuli viilentää. Yli kaksikymmentä astetta varjossa. Edes auringossa ei ole tukalan kuumaa, vaikka paiste on toisaalta niin polttavaa, että iho kärähtäisi. Sitä paitsi varjossa on helpompi lukea lehtiä tietokoneen näytöltä. No niin. Australian mantereella ja maassa on siis meneillään toinen kesäkuukausi.
Kun olimme muuttamassa Melbourneen, en tiennyt näistä säistä yhtään mitään. Lähtö oli myös niin nopea, ettei siinä liiaksi kerinnyt kelejä miettiä. Tai olisihan toki ehtinyt, jos olisi niin kovin kiinnostanut. Toisaalta mieltä lämmitti oletus, että tietysti siellä / täällä olisi aina lämmintä, sillä kyse on kuitenkin Australiasta. Australiassa on aina kesä, eikö niin. Ei ole. Täällä on vuodenajat ja nyt kahden ja puolen vuoden asumisen perusteella ne myös tunnistaa. Jäätikköjä ei ole, mutta talvisin pääsee hiihtämään. Vaikkakin talvi on kesällä, tiedäthän.
Melbournen ilmastossa on hienoa se(kin), että jalat pysyvät aina kuivina. Jos ei ole tulva, eikä yleensä ole. Sade ei tapaa piiskata koko päivää, vaan päivittäin näkee auringonkin. Ulkoilemaan kelpokeleillä pääsee joka päivä. Mutta ei täällä ikuinen kesä ole, eikä kesä välttämättä lämpimämpi kuin Suomessa.
Meillä on joulukuun (kesäkuu) ja tammikuun (heinäkuu) aikana vieraillut kokolailla kotimaan ystäviä. Usealle on ollut yllätys se, että Melbournessa palelee vähän väliä kesälläkin. Päivät, tai varsinkaan illat, eivät aina ole lämpimiä. Eihän se minua haittaa tai edes varsinaisesti harmita (itse asiassa), sillä onhan koko vaatekaapin sisältö matkassa. Kyllä minulla ja meidän perheellä on roipetta ihan minkämoiseen ilmaan tahansa. Mutta entäpä meidän vieraat? Niillähän on ollut toisinaan kylmä ja viltit ovat olleet tarpeen hämärtyvässä kesäillassa.
Uudenvuoden ensipäivät olivat helteiset niin, että lukemat olivat hikiset usean päivän peräkkäin. Muuten heilutaan jopa vajaasta kahdestakymmenestä liki neljäänkymmeneen. Huomenna saatamme saada kymmenen astetta lisää, vaikka ei sellaista ole tilailtu tai pyydelty. Tämänpäiväinenkin riittää kyllä. Suomesta on kyselty, miten selviämme huippuhelteissä, mutta eivät ne siis ole liiaksi Melbourneen ulottuneen, vaikka ikävästi Victroriassakin metsää on palanut.
Asumallakin oppii ja vaikka sittemmin on hämmentänyt, miten vähän tästä maasta etukäteen tiesin, sillä ei loppupeleissä (by the end of the day, sanovat) liene merkitystä. Kokemalla, kyttäämällä, kuuntelemalla, lukemalla ja pohdiskelemalla kertyy jonkin verran tietoa sekä sitäkin enemmän omia, kummallisiakin käsityksiä.
Helmikuu, joka on elokuu, on jo täysi koulukuukausi. Lasten kesäloman pituus on puolisentoista kuukautta. Aikuiset eivät lomaile juuri kahta viikkoa pitempään, joten lapsetkin joutavat jo takaisin uurastamaan. Minulla on monta näyttelyä näkemättä ja punttisalistakin maksan, vaikka en mene sinne, joten hus hus, lapsi kouluun ja äiti rellestämään.
Tässä minkälie lehtipuun varjossa on vilpoisaa, ei viileää. Oikein hyvä. Sitä vaan ihmettelen, miksi tämän puutarhan mullassa ei kasva yhtään palmua. DVD-hyllyllä on, seinällä taas ei, mutta ikkunalaudalla yksi. Hyvää huomenta ja uutta vuotta pakastuneeseen Helsinkiin!
