Myynnissä talo ja piha. Kaupanpäälle vuokralaisia.

Matt McLaren on nimeni ja kiinteistövälittäjä ammattini. Isäni perusti Bayside Really Real Estate –yrityksen vuona 1987 ollessaan neljäkymmentä, samanikäinen kuin minä nyt. Minulla on tärkätty paita, solmio, prässipöksyt ja valkoisena hohtavat hampaat päivettyneiden kasvojen ympäröimänä.

Täällä minä nyt seison joukkojeni keskellä gootahtavan viktoriaanistalon keittiössä. Meitä on muuten paikalla seitsemän. Otin kaikki välittäjäni matkaan; jokaisesta on aina kiva päästä tutkailemaan näitä alueen harvoja 1800-luvun taloja puutarhoineen. Ja kyllähän tätä porukkaa kelpaa kuljetella matkassa, korkokenkiä ja hamosia naisilla, prässipöksyjä miehillä. Olen oikein ylpeä ajatellessani, että koko komea ryhmä on leivissäni. Tällainen meklareiden esiinmarssi saattaa olla aavistuksen asiatonta, mutta mitäpä me näistä vuokralaisista.

Talo on vuokrattu liian päivettyneelle vaalealle rouvalle, joka lapsineen (en tiedä, kuinka monta niitä on) pyörii lähinnä  keittiön tietämillä. Piirtäjämme täytyy tehdä talon pohjapiirustukset, joten hänellä menee täällä kaiketi kaksi tuntia, me muut palaamme konttorille nopeammin. Pidän pientä palaveria tiimini kanssa rouvan silmien alla keittiössä, vaikka se ei ole tapana, eikä oikein sopivaa, mutta kyllähän vuokralaisen täytyy ymmärtää, että olemme tärkeitä ihmisiä tärkeällä asialla. Tällainen helmi taloksi, vaikkakin jo osittain rapistunut ja tuollainen tavanomainen asukas kummallisine roippeineen.

Olen myynyt talon aikaisemminkin ja silloin se oli sentään sisustettu tyylihuonekaluin. Erityisesti olohuone ja ruokasali näyttivät arvoisiltaan; vain muutama arvokas antiikkimööpeli ikäänkuin koristeena. Nyt sitten? Olohuonekin täytetty sekalaisilla, kaiketi kierrätyshuonekaluilla, kirjoilla, lehdillä, levyillä ja herraties millä. Saisipa nämä ihmiset tavaroineen täältä ulos, niin olisi mukavampi käydä myyntityöhön. No, ei auta, näillä mennään.

Ilmoitukseen ei panna, että talo on vuokrattu ja että kaupan päälle siis saa jonkun määrän ulkomaalaisia tavaroineen. Niiden vuokrasopimusta on jäljellä melkein vuosi, joten joku tästä vielä vetäissee herneen nenäänsä. Viime kerralla taloa myytiin vuoden ajan, mutta nyt haluan provision ehdottomasti
nopeammin. Brightonissa myytyjen kotien mediaanihinta oli ensimmäistä kertaa tammi-maaliskuussa 2013 kaksi miljoonaa dollaria; nyt pitää takoa, kun markkina saattaisi siis hyvinkin olla piristymään päin. Täytyy saada potentiaaliset ostajat ymmärtämään, että äkkiä ostamaan ennen kuin hinnat vielä nousevat. Hopi hop.

Talo tontteineen on valtava ja hyvällä paikalla. Maksaa miljoonia ja remonttiinkin menee miljoonia, mutta onhan näitä miljonäärejä ja miljardöörejä meillä Melbournessa. Ja sitten niitä, joista on uskottavasti hyvinkin pian tulossa miljonäärejä eli voivat mainiosti ottaa velkaa. Kyllä minä poika tämän nopeasti myyn. Vaan eihän sitä tuollainen resuruusu kuin tuo liian päivettynyt vaalea rouva kaiketi tajua talousrahoja laskiessaan. Vaan mitäpä minä siitä.

Rouva varmistaa, että ilmoitamme näytöistä hyvissä ajoin ja minä vastaan hänelle – pyrkien antamaan

hyvinkin reilun kuvan itsestäni ja yrityksestämme – että vähintään vuorokautta aikaisemmin. Tokkopa tuo tietää, että niinhän laki meidät velvoittaa. Sitten ravistan hihasta vastauksen kysymykseensä, että ei kai näyttöjä ole sentään joka viikko. Vastaan, ettei, mutta siitähän minun ei tokikaan tarvitse pitää kiinni. Enkä pidä, jos kysyntää piisaa.

Tästä tämä lähtee ja päässen pian hieromaan kauppoja kaltaisteni menestyneiden

melbournelaisten kanssa!

Kun rouva pesueineen palaa pääsiäisen jälkeen viikon purjehdusmatkalta, joukkoni vievät taloon ja

tontille ihmisiä kahdesti. Perheen aikuisiksi ehtineet lapset ovat kyseisellä viikolla palaamassa jonnekin ulkomaille ja rouva haluaisi juuri sille viikolle enemmän yksityisyyttä. Se ei nyt käy, kun minä hieron kauppoja. Itse asiassa eräs potentiaalinen ostajamme fiilistelee paikan päällä jo toista kertaa ja viivähtää parisen tuntia. Ja sen minä ymmärrän, sillä ei tällaista pytinkiä noin vain osta edes rikas. Vaan miten on liian päivettyneen vaalean rouvan kohdalla, kun sen maailma on niin toisenlainen?