Läheks lenkille?

Maailman paras paikka harrastaa liikuntaa on Melbournen Brighton. Merenranta on lähellä ja rantaviivaa voi kulkea kymmeniä kilometrejä suuntaansa. Jo aamukuudesta eteenpäin kohtaa kymmenittäin kulkijoita. Rantaa pitkin kävellään, juostaan ja pyöräillään; pareittain, yksin ja ryhmissä. Jalankulkijoille varatun väylän sijaan voi tarpoa tai kipittää pitkin nurmea tai paikoitellen hiekkarantaa. Sillä tavalla säästyy selkä ja jalat iskuilta.

Tenniskenttiä, punttisaleja, sen seitsemän sortin studioita, erilaisille pallolajeille erinomaisesti sopivia nurmikenttä ja golfklubeja on useita. Golf on kansan laji. Kunnallinen Brighton Golf on mutkaton ja maltillisesti hinnoiteltu lähiökerho. Odotin tänään erästä nuorta kerholaista mukavasti varjossa istuskellen ja Elmore Leonard –pokkaria lueskellen. Puolituttu tuli juttelemaan, kuten täällä on tapana. Puhuin ummet ja lammet. Sittemmin jäin miettimään, että oikeastikohan kaveria kiinnosti suomalaisperheen vaiheet ja tuntemukset vai kompastuinko melbournelaiseen ystävällisyyteen, johon usein vaikuttaa sisältyvän aidonoloinen kiinnostus läheisiin ja muukalaisiin. Niin tai näin; vastaantulijoiden tervehtiminen ja hyvää päivää –tuttujen kanssa käytävät keskustelut edesauttavat eittämättä paljon sitä, että Melbourneen on helppo asettua.

Australialaiset ovat hyviä uimareita. Brightonin rannasta uidaan ympäri vuoden. Osa pelkää tosin vedessä pilvenkin veteen pudottamaa varjoa ja uskaltautuu meriveteen vain kalterein rajatulla merialtaalla. Mutta ei Port Phillip Bayn rantavesissä tarvitse pelätä haikaloja. Ja veden varassa harrastetaankin paljon. Lainalautailua varten täytyy ajaa puolisentoista tuntia rantaviivaa suuntaan tai toiseen, mutta purjelautailu ja esimerkiksi leijalautailu onnistuu (jos on jaksanut opetella sellaiset taidot). Meren lisäksi uivalle kansalle on uima-halleja ja altaita. Pelkin aurinkopaneelein lämmitetty uima-allas viilenee talvella alimmillaan 11 asteeseen ja lämpenee kesäkeleillä jopa 33-asteeseen. Uintihan on ihan mahtilaji, kun vesi on lämpöistä eikä altaassa kukaan töni. En tiennyt sitä ennen, nyt tiedän.

Puitteet ovat siis erinomaiset ja tiedänpä metrituntumassa yhden isohkon perheen sotkuisen autotallin, johon ei auto mahdu. Tallissa säilytään harrastevälineistöä, kuten esimerkiksi monenmoisia lautoja, märkäpukuja, palloja, polkupyöriä, lenkkareita ja muita urheilujalkineita sekä lukematon ja kasvava määrä vapoja ja muita kalastusvälineitä. Niin ja suksia, sillä talven tullen hiihdetään. Tosin yksi asia täällä on sittenkin vähän huonosti; hiihtäminen on kallista. Sesonki on hyvinäkin talvina lyhyt ja hissiliput sekä majoitus maksaa maltaita. Mutta on se sentään sittenkin aika mahtijuttu, että Australian Victoriassa voi ylipäätään hiihtää! Talveen on kuitenkin vielä pitkä aika ja siitäkin osa vaihtuu Suomen kesään.  Tänään lempeä helletuuli huojuttaa kaikenlaisia kasveja ja kuivattelee somasti takapihalle ripustettuja pyykkejä.

Helsingissä vaalien aattoaamuna lumimyräkkä on helpottanut. Pakkanen on kireä ja Australiasta saapuneen matkailijan palttoon alle hiipii värisyttävä kylmyys.