Merimies on erimies.

"Är DU en sjöman, oletko sinä merimies? Ei uskoisi. Vaikutat boheemilta toimittajalta tai kirjailijalta. Tai - hetkinen - tuolla ulkonahan on ryhmä trendikkäissä*) vaatteissa kulkevia ihmisiä, jotka viittoilevat sinua luokseen. Voisiko olla vaikka, mitä ne nyt on, mainosväkeä."

On kahdeksankymmentäluvun loppupuoli ja Jukka on Tukholmassa. Matkan on järjestänyt painotalo ja kaikki exitläiset on kutsuttu mukaan. Risteily täyshoidolla, tuliaisetkin maksetaan. Paitsi Jukalle, joka livahtaa joukosta heti laivan saavuttua satamaan. Hän puikkelehtii Söderiin. Jukan rahat on pian loppu ja Tuikun lainaamilla markoilla ostaa paluumatkalla minulle Armanin parfyymin kiitokseksi pikkuveljen hoidosta.

“Joo, joo olen minä satamat nähnyt. Nyhavnit ja mitä näitä on. Tämän tatuoinnin otinkin siellä.” Jukka näyttää hauistaan, jossa on huolimattomasti hakattu ankkuri. Hauis ja ankkuri on kuvattu viinamainokseenkin, reippaasti retussoituna. 

Tatuointi on tosiaan kotoisin Nyhavnista. Aikaisemmin samalla vuosikymmenellä kolme mainosmiestä, kaksi ikätoveria ja kolmas nuorempi hankkivat päissään nuo tuherrukset Exitin kevätretkellä. Vain Jukan tatutointi on enää jäljellä. Nuorin ei olisi päässyt naimisiin, jollei olisi morsiamen vaatimuksesta poistattanut omaansa ja Jukan ikätoveria ei enää pitkään aikaan ole ollut tässä ulottuvuudessa.

“Tsepojen välistä, eihän se vaikeaa ole!” Jukka, merimies tarinoi. “Kaikki Tölikan pikkukundit halusi merille.” Ja vaikka mainostyöt ovat ihan kunniakkaita nekin, ei ala ole tietenkään merenkulun veroinen. Nyt Jukka on heiveröinen ja sairas, eikä enää sepittele tarinoita. Minä muutan isän kunniaksi historian kulun ja sovin, että kyllä - merillä ja satamissahan se Jukka tietysti valtaosan aikaansa vietti!

Jukalle, ihan kivalle kundille.  

*) Muistetaan, että 1980-luvulla mainosala oli tosiaan hip-hop, in, must ja cool (lainaus, Radio Helsinki).