Piiloudun
kenkään. Lenkkitossuun, ortopedisen pohjallisen ja pohjan sisäpinnan väliin.
Pujahdan sinne kesken matkatavaroiden pakkaamisen. Paikka on ahdas eikä
vähäinen ilma ole raikasta. Kenkä ja parinsa pannaan kenkäpussiin ja pussi
matkakasiin. Pelkään, että en saa riittävästi ilmaa ja että tukehdun, mutta
otan sittenkin riskin. Haluan muuttaa maisemaa, kokea toisenlaisen ilmaston. En
myöskään enää kestä Melbournen pimeää talvea, vaan haluan pitkän päivän,
yöttömän yön. Kuulun Latrodectus hasselti –porukkaan. Meitä pelkäävät niin
raavaat miehet, naisista rohkeimmat kuin yltiöpäiset teinitkin. Pienet lapset
pitävät meikäläisiä kiinnostavina ja selkämme punaista läiskää hauskana
yksityiskohtana. Australiassa lapset kuitenkin opetetaan jo varhain karttamaan minua ja lajitovereitani. Minulla on neljä jalkaa kumpaisellakin puolella kroppaa / päätä. Olen
naarashämähäkki ja pituutta on noin sentti.
Nimeni on Regina.
Annoin sen itselleni päättäessäni matkustaa juoksukengässä Suomeen. Selvisin
matkasta ja asun nyt Uudellamaalla meren rannalla. Pujahdin ulos tossusta
juoksijan oikoessa pohjallistaan ennen kauden ensimmäistä peltojuoksuaan.
Perustin kodin lähelle ihmisten taloa. Matkatossuni muutti pysyvästi Suomeen,
joten tänne minäkin jään. Jo lähtiessäni tiesin, etten pääsisi takaisin
Melbourneen, sillä Australiaan ei ole ötököillä tulemista. Etsin nyt puolison
ja alan kehittää uutta, aikaisempia mielenkiintoisempaa hämähäkkirotua
Suomenniemelle. Voitte kutsua rotuamme nimellä Leskirouva Regina!
