Ajetaan me autolla.

Satunnaista kodinhoitotyötä tekevä nainen tulee niukin naukin toimeen. Hänen varakas kotirouvan arkensa muuttui radikaalisti entisen puolison konkurssin myötä. Pankki otti omansa ja myi perheen kahden miljoonan dollarin arvoisen kotitalon ja rantahuvilan. Rouva muutti vuokralle pieneen rivitalokolmioon nuoremman lapsensa kanssa. Lapsi sai 18-vuotislahjaksi auton.

Tuomme lapsemme kouluun autolla. Monella on katumaasturi. Isot autot täyttävät koulun pienen lähikujan. 2000-luvun alussa Oslon Holmenkollenin ala-asteen edustalla mönkivät Hummerit ja muut saman kokoluokan kärryt. Kaupunkimaasturit tekivät tuloaan ja tulivat jäädäkseen. Katumaasturin ja Hummerin välimaastossa on erilainen valikoima maastureita. Jos niitä ei vertaa bussiin, ne ovat valtavia kaikki. Useasta Bay Side –vanhemman autosta kömpii ulos vain yksi lapsi.

New Yorkin osavaltiosta australialaisen vaimonsa kotiseudulle muuttanut isä kävelee kahden lapsensa kanssa kouluun. Vanhempi lapsista, poika, on ikäänsä luokkaa ylempänä. Eräänä aamuna näin lapsen kävelevän isänsä ja pikkusiskonsa kanssa koululle tavallisissa vaatteissaan. Kysyin lapseltani, miksi pojalla ei ole koulupukua päällään. Lapseni vastasi, no kun se menee varmaan sinne minne ne kaikki ”smart kids” aina välillä menee. Smart kid on erittäin lukenut ja pidetty koulukaveri. Totesin kerran pojan amerikkalaiselle isälle, miten mukavaa mahtaa olla, kun voi kävellä koululle. Hän myönsi ja sanoi, että autoon pakkautuessa tulee usein jotenkin kireä tunnelma.

Meiltä kävelisi koululle 40 minuutissa. Pyörällä ei lapsen kanssa uskalla lähteä, sillä aamuliikenne on hermostunutta. Kuudenkympin alueella tehdään pyöräkaistaa koukaten ohituksia, vaikka edessä ajava auto ei olisikaan kääntymässä oikealle. Kouluista tiheän taajaman lähikadut täyttyvät ristiin rastiin kouluihin ajavista vanhemmista.

Lauantaiaamun junavuorot alkavat keskustan vastakkaiseen suuntaan vasta kello 8.30. Muuten juna vie kätevästi sekä keskustaan että rantaviivan muihin pikkukeskuksiin. Poikittaisliikenne hoituu mitenkuten busseilla. Linjurit tosin lopettavat varhain; osa kahdeksan, loputkin yhdeksän pintaan.

Munkkiniemessä ei lasten kanssa tarvinnut keskustella edes mopohankinnoista; HKL-matkakortti oli kelpo matkailuvaltti. Meillä ei nytkään keskustella autohankinnoista, mutta olemmekin ulkomaalaisia.

Kestävä kehitys on Australiassa näkyvä ja kuuluva julkisen keskustelun aihe, poliitikkojen riitakapula. Haasteet kieltävillä on kummalisia argumentteja.Ympäristönmuutokseen suhtaudutaan väheksyvästi eikä ongelmaa haluta nähdä myös australialaisten huolena.  Valtapuolueen ajama hiilivero (carbon tax) on saanut opposition jankuttamaan populistista mantraa, jolla kyseinen vero halutaan saattaa kansanäänestyksen alaiseksi.

Australialaisista voi yleistäen sanoa, että kivaa kansaa ovat. Melbourne on monen kansallisuuden sulatusuuni ja varmasti siksi tunnelma on ystävällinen, hyväksyvä ja vastaanottavainen. Täällä ei heitellä roskia maahan ja kaupunkikokemus on muutenkin miellyttävän siisti. Oppiiko täällä maahanmuuttaja jos toinenkin nopeasti tavoille, joissa ei oteta huomioon päätösten ja arjen toimien kestävyyttä? Kahvipöytäkeskusteluissa ei ainakaan Bay Side –lähiöissä juurikaan kyseenalaisteta esimerkiksi autoilua.

Hiilivero rasittaisi välittömästi erityisesti eniten saastuttavia yrityksiä. Kotitalouksia ja pienyrityksiä tuettaisiin siten, että hiiliveron välilliset vaikutukset eivät kuormittaisi näitä. Polttoaineen hintaa hiilivero ei kaiketi nostaisi. Miksi ei? Autoilu ja muu moottoriliikenne on yksityisen arjen suurin saastelähde. Eli sen vuoksi yksityisen moottorimatkailun hintaa pitäisi nostaa, ja juuri samasta syystä se on luvattu olla tekemättä. Omituista ja johdonmukaista.

Luottotaksiyrittäjämme muutti Melbourneen Puolasta 40 vuotta sitten. Silloin hänen naapurinsa ajoi autolla sadan metrin aamulehden hakumatkan. Ystävämme ei ymmärtänyt sitä silloin tai nyt, vaikka automiehiä onkin. Australia on valtava ja harvaan asuttu maa. Lasten ystävät asuvat puolentoista kilometrin päässä tai kauempana. Junasta on meille paljon hyötyä ja iloa, busseistakin jonkun verran. Sittenkin vain keskustan joukkoliikenne on todella sujuvaa. Nyt olisi tilaus keskustella julkisesti toimivasta joukkoliikenteestä merkittävänä puhtaan tulevaisuuden tekijänä. Kukaan Australiassa ei uskalla sanoa, että yksityisautoilua pitää pystyä merkittävästi vähentämään. Miksi kukaan täällä ei totea, että ainoa ratkaisu tähän on alati kehitettävä julkinen liikenne. Toimeen pitäisi tarttua tarmokkaasti ja tavoitteellisesti. Lähtölaskenta on jo alkanut ja sen pitäisi kuulua kovaa ja saada kiinnostamaan kaikkia.


Helsingissä sataa pakkaslunta, mutta enää ei ole niin kylmä kuin Niinistön käydessä (Espoossa) levolle ensimmäistä kertaa Suomen seuraavana presidenttinä.