Olen uutiskoukussa. Kotonamme voi nauttia tukevasta paketista ostokanavia; viihdeohjelmia, luontodokumentteja, urheiluohjelmia, monenmoisten elokuvakanavien sisältöjä ja vaikka mitä. Paitsi keittiössä, sillä siellä näkyvät vain kansalliset taviskanavat. Olen kotiäiti. Kotiäidillä on aikaa hörppiä kahvia ja tehdä tuntitolkulla ruokaa sekä siivota jälkiään. Vietänkin siis paljon aikaa keittiössä. Siellä on aina auki ABC News 24.
Valinta ei ollut luonnollinen. Aloitin jonkun toisen valtakunnallisen kanavan seuraamisella muutettuamme tänne heinäkuun lopulla 2010. En enää muista, mikä kanava oli, mutta siellä alkoi sopivasti pyöriä Komisario Lewis, hyvään aikaan perunoiden kuorimisen kyytipojaksi. Mutta yritäpä seurata rikossarjaa, jonka jakso pilkotaan käsittämättömäksi silpuksi tolkuttomalla määrällä mainoskatkoja. On totta, että keskittymiskykyni ei ole aivan parasta luokkaa, mutta tiedän itseäni haasteellisimpiakin tapauksia. Ihan sama osaako keskittyä vai ei, kun huutaen esitettävää kampanjamainontaa puskee vähän väliä kesken jakson, ei edes hyvin tuotettu TV-sarja kestä mitenkään.
Oli todella ikävää sanoa hyvästit paikalliselle mainonnalle ennen kuin siihen pääsi edes kunnolla tutustumaan. Ei sen vuoksi, että se olisi antanut itsestään mainittavan edustavaa ensivaikutelmaa, vaan siksi, että mainonta on osa viestintävirtaa ja sikäli sen seuraaminen kuuluu perusopintoihin uudessa ympäristössä. Nyt tiedän siitä vain sen vähän, minkä kohtaan silittäessäni liinavaatteita UKTV- tai 13th Street –kanavan tahtiin yläkerran television äärellä.
Lokakuussa 2010 seurasin jännitysnäytelmää Chilestä. Kaivotyöläiset nostettiin yksi toisensa jälkeen vapauteen. Se oli tietysti hieno hetki, mutta jo seuraavassa kuussa Uudessa-Seelannissa kaivosmiehet kuolivat räjähdyksessä. Olen kokenut yhä uudestaan Uuden-Seelannin eteläsaaren maanjäristykset, Australian omat luonnonkatastrofit, Costa Concordian karilleajon, Olli Rehnin puheet EU-parlamentissa, mielenosoitukset Venäjällä, Strauss-Kahnin pidätyksen, Arabian kevään, Barack Obaman esiintymiset täällä ja kotonaan, parlamentin farssimaiset kyselytunnit Canberrassa, Yhdysvaltojen republikaanien esivaalit presidenttiehdokkaasta, Bin Ladenin kiinnioton, rugbyliigan, aussifutisottelut, tenniskisailut, krikettimittelöt, surfauksen jättilaineilla, sään, sään, ja sään, kulttuurivartit, Sydneyn yölliset ampumiset (joita on viime aikoina ollut todella tiuhaan), Melbournen rikollisperheiden välienselvittelyt, huumekaupan paljastukset ja kiinniotot, häämatkasurmaajaksi syytetyn siirron Queenslandista kotimaahansa, elokuva-alan palkintojen jaot, Kim Jong-ilin hautajaiset, Euroopan ja Aasian osake ja valuuttamarkkinoiden nytkähdykset, Nasdaqin luvut, australialaisten pankkien koronnostot, Whitney Houstonin ja Amy Winehousen tribuutit, vahvan Australian dollarin ja sen, miten vienti ei pian vedä. Paljon tapahtuu koko ajan, sittenkin yhden päivän aikana ehtii nähdä monta kertaa samat uutiset. Etenkin sellaisina päivinä, kun kaikki syövät kotona ja ruoka tehdään alusta asti ja keittiö on ruokailun jälkeen varsin sekaisin.
Vaikka en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut vain uutisista, katson niitä nyt hyvin paljon. ABC News 24 –kanavalla esitetään vain ohjelmien trailereita ja joitain yhteiskunnallisia spotteja. Suomessa lienee nyt niin, että yhden tunnin aikana saa olla korkeintaan 12 minuuttia mainontaa. Pitkän elokuvan saa pätkiä minimissään 45 minuutin jaksoihin. Muidenkin ohjelmapätkien pitää olla vähintään kaksikymmenminuuttisia. Yksi paikallinen tuttuni pitää kotimaataan Nanny State –valtiona, jossa kansalaisia tarmokkaasti suojellaan itseltään. En osaa sanoa, onko tämä sen suojaisampi satama kuin Suomikaan; molempi parempi. Yritin etsiä paikallisia TV-mainonnan määrää sääteleviä ohjeita, mutta löysin vain yksityiskohtaisia merkintämääreitä ohjelmasisällöistä sekä myös ohjeistusta ja määräyksiä mainonnan sisällölle. Mainonnan määrä on ymmärtääkseni sallittua maksimissaan 16 minuuttia tuntia kohden; vaihdellen 13 minuutista ylöspäin kellonajasta ja kohderyhmästä riippuen. Ja käsittääkseni nämä säännellyt luvut eivät sisällä ohjelmamainontaa. Mainoskatkojen määrälle en löytänyt ohjetta, mutta löysin valitustapauksia, joissa mainonnan määrää ja sijoittelua ohjelmassa oli kritisoitu ja tutkittu. Erään elokuvan yksi tunti oli silputtu neljään katkoon, eikä siinä ymmärtääkseni silti ollut mitään sääntöjen vastaista, sillä minuuttimäärä ei ylittynyt. Mutta asia vaatisi lisää tarkastelua, johon minulla ei ole kiinnostusta. Jos tämä ihana, väliaikainen asuinmaamme haluaakin suojella kansalaisiaan itseltään, eikö joku voisi suojella mainostajiakin niiltä itseltään?
Helsingissä maanantaivarhainen ja yökyöpelit hipsivät kohti kotiaan lumihiutaleiden leijuessa liki tyynessä talviyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti