maanantai 13. elokuuta 2012

Mutta kenelle kellari kuuluu?




Istuin tällä samaisella tuolilla tietokoneen ääressä. Kello oli kaksitoista, päivällä. Kenenkään muun ei pitänyt olla talossa. Yläkerrassa on kolme vessaa. Jossain niissä vessanpöntön kansi sulkeutui pamahtaen. Menin ylös. Kuulin suihkun äänen. Poikien kylpyhuoneessa juoksi vesi valtoimenaan.

Talon alimmassa kerroksessa on kellari. Vuokrasopimukseen sisältyy kyseinen tila viinikellareineen. Meillä ei vaan ole kellarin avainta. Välittäjä on omien sanojensa mukaan yrittänyt monta kuukautta saada sen. Asumme kolmatta kuukautta talossa, jonka kellaria emme ole nähneetkään. 

Tuuli puhaltaa yläkerrassa talon läpi. Ikkunaluukut paukkaavat. Kylpyhuoneiden ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsekseen. Alakerrassa pääoven edessä olevalla sorakentällä rapisee, vaan sitten kukaan ei tulekaan. Meidän makuuhuoneessa yläkerrassa kuulee lapsen huutoa, joka ei kuulu minnekään toisaalle vanhaan taloon. Pihaan johtava rautaportti toimii kaukosäätimellä tai ihan mielensä mukaan.

En pystynyt sulkemaan suihkua. Soitin välittäjälle ja keskustelin putkimiehen kanssa. Lupasivat tulla pian. Menin portin vieressä olevalle päähanalle ja käänsin sen kiinni. Palasin taloon; suihkusta valui edelleen raivokkaasti vettä.

Toisinaan ajattelen, mitä jos... Jos kylyhuoneesta tuulen sijaan tuleekin vieras olento, ihminen tai joku samanoloinen. Viedessäni pimeällä roskia roskahuoneeseen (roskat lajitellaan kahteen astiaan, joista yksi kärrätään kadun varteen kerran viikossa toinen joka toinen viikko) minulta usein putoaa jotain, esimerkiksi muovinen maitopullo. Mitäpä jos nostaessani sitä maasta sen vieressä onkin vieras jalkine. Talossa on paljon kaappeja; mitä niissäkin kaikissa piilee? Näenkö vielä joskus mustan viitan hulmahtavan isossa pimeässä puutarhassa?

Lasten äänet ovat kotoisin läheiseltä pihalta. Huomasin niiden kuuluvan myös ollessani ulkona makuuhuoneen kohdalla pihaa. Ikkunat ovat yksinkertaiset; ne ovat kauniit ja vanhat, mutta niistä vetää vimmatusti - siinä vedossa heiluu raskaampikin ovi tai pytyn kansi. Suihku oli rikki ja nyt jotenkuten korjattu. Päähana hyvin vanha ja vesilaitoksen pitäisi vaihtaa se. Sora kaiketi rapisee opossumin tai ketun alla. Onhan noita eläimiä. Kaappeihin mahtuu vain melko pieniä henkilöitä tai olioita; eivät siis voi olla kovin vaarallisia. Olemmehan perheessämme kaikki melko vahvoja.

Omistajan mukaan kellarissa on viininsä. Miksi niitä vielä sielä säilötään ja mitä välittäjä tekee, kun ei tavoita omistajaa? Ei mitään? Kuka selvittää kellarin arvoituksen? Ja mitä sitten, kun kellari on tarkistettu ja olemme joko saaneet tilan vihdoin haltuumme tai vuokrasta alennuksen? Mitä hauskaa missään sen jälkeen on, kun kummituksia ei ollutkaan?


Päivystän aamupäivällä hankitussa tennishiessäni iltapäivän auringon lämmittämässä talossa. Kävin juuri kuulemassa portin korjaajan loppuraportin. Menin samaa matkaa tervehtimään vesilaitoksen kavereita; päähanamme tänään vaihtanut saman laitoksen huoltomies oli saanut aikaiseksi mittavan vuodon. Kadunpätkämme on liki veden varassa ja vedenjakelu poikki ainakin neljä lisätuntia jo kuluneen kahden lisäksi. Talviasteita 16.
Onko elokuisessa helsinkiläisaamussa vain seitsemän astetta? Se on kesällä liian vähän. Onneksi lapset pääsevät pian kouluun lämmittelemään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti