lauantai 30. kesäkuuta 2012

Menkää ja täyttäkää katsomo!




Matti Kurikka oli mielenkiintoinen mies. Hänen lähellään ei ollut helppoa. Rahat ja rakkaus katosivat  ihannepölynä taivaan tuuliin. Jos historian kirjoja tai Masalan Nuorisoteatterin näytelmää on uskominen. Ja miksei olisi.

Matti Kurikka, isoäitini isoisä, oli levoton sielu, matkamies maan. Kaunopuheinen touhottaja, epäkäytännöllinen idealisti. ADHD? Kutsuimme Matin tytärtä vanhamummiksi. Olen sittemmin ajatellut, että "vanhamummi" ei ollut paras nimitys, mutta ei sitä lapsena tai nuorena sellaista tullut ajatelleeksi ja nythän asialle on myöhäistä tehdä mitään... Isäni serkut perheineen kutsuivat häntä isomummiksi. Mutta hän oli aika pienikokoinen, "petite". Olin 19-vuotias, kun vanhamummi vuonna 1984 97-vuotiaana kuoli ja koska oma mummini, isäni äiti, asui jatkosodassa leskeksi jäätyään vanhempiensa kanssa, tapasin vanhamummin aina silloin kuin mumminkin. Hekin asuivat Helsingissä ja tapasimme usein.

Matista ei paljon puhuttu, vaan ei eritoten vaiettukaan. Tiesin, että vanhamummi oli syntynyt Saksassa, mutta muut "vanhamummi lapsena" -tarinat olivat ajalta, jolloin Matti ja Anna olivat eronneet ja vanhamummi eli äitinsä kanssa uusioperheen arkea. Äitini sai ex-isoanopiltaan, vanhamummilta, kirjan Matti Kurikasta, jossa on Ailin omistuskirjoitus - kauniita ja viisaita sanoja isästään. Kirja on nyt minulla. Siitä oli iloa myös viime vuonna, kun tarvitsin kotonamme Melbournessa nuorimmaiselleni yksityiskohtia Matin matkasta Australiaan. Poikani teki maahanmuutto-projektissa oman työnsä ja luokan messuesityksensä Matista, itse Mattia esittäen. Esitys pitäytyi maltillisesti asiasisällössä.

El Dorado -yhteisö Queensländissä oli lyhytikäinen ja eilen näkemäni Masalan Nuorisoteatterin Sointula-näytelmä antaa uskottavan kuvan utopiayritelmän surkeasta ja lyhyestä historiasta. Suomalaisressukat, ajattelin eilen. Todennäköisesti Matin ryhmään suhtauduttiin väheksyen, eivätkä he välttyneet rasismilta. Näytelmän nimi "Sointula" viittaa seuraavaan ihanneyhteisöön, jonka Kurikka perusti lehtimiesystävänsä A.B. Mäkelän avustuksella Kanadaan. Malcolmin saaren kartalta löytää yhä Sointulan, vaikka Matin tie ei vielä sinne päättynytkään.

Kiitos Jukka Pojalle laulusta "Älä Tyri Nyt". Se olisi voinut olla nuoresta Matti Kurikasta. Matin elämä jätti savuavia raunioita; petettyjä ja jätettyjä, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Vai olisiko?

Masalan Nuorisoteatterin näytelmä "Sointula" - parasta kesäteatteria ja siis erinomainen suoritus!


Nyt kun on päivä, Suomen mökkikesässä on paljon lämpimämpää kuin Melbournen talvi-illassa. Tähän on pyritty ja päästy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti