Ostettuani tervahöyryveneeni suuntasin sen nokan kohti ulkosaaristoa. Matkustin kolme päivää ja yötä, neljännen iltapäivällä saavuin lounaskeittiön sulkeuduttua Utön hotelliin. Ensi kesänä tervahöyryveneeni olisi kunnostettu ja tarjoilisin sen salongissa kalasoppaa, mutta nyt tarvitsin vielä ruokaa ja yösijan.
Vastaanotto Utössä oli suurenmoinen! Näin vieraanvaraista ja kohteliasta palvelua saa vain harvoin. Nyt keittiössä alettiin kokata minua varten ja huonetta valmistella väsyneen matkaajan leposijaksi.
Söin maittavan myöhäislounaan ja vein merimiessäkkini huoneeseen, josta sain katsella suojaisalle merenlahdelle. Siellä tervahöyryveneeni lepäsi hyvin laituriin kiinnitettynä. Heittäydyin pienille torkuille juuri pedatulle sängylle, nukahdin heti. Kun heräsin, kello oli varttia vaille kuusi.
Kaivoin pienen pyyhkeen säkistäni ja lähdin kohti saaren ulkoisimpia kallioita. Ilta-aurinko paistoi lämpimästi kulkiessani pienen kylän rantaraittia ohi kaupan ja majakan, kotoisten pikkupihojen ja laitureiden reunustamaa hiekka- ja mukulakivitietä. Kaupan yläpuolella on pieni kahvila ja sinne menisin aamulla syömään pannukakkua. Myöhemmin illalla majakalla olisi konsertti.
Kävelin verkkaisesti, koska kiirettähän tervahöyryveneen kipparilla ei ole, ja saavuin vartissa Kesnäsin kallioille. Täällä Utön eteläkallioilla, ulkomeren äärellä on pieni meriallas, jollaisen vain luonto pystyi matkalaiselle tarjoamaan. Merivesi oli kirkasta ja sinne pulahtamista raikkaampaa kokemusta ei ollut olemassakaan.
Kalliot olivat aurinkoisten päivien jäljiltä lämpimät. Olin onnellinen.
