Käypä vuokra?

Rouva Robyn Smith saapuu sisään salonkiin. Hiukset on suoristettu eilen iltapäivällä. Kynnetkin on vielä melko hyvin, eihän niiden laittamisesta ole vielä viikkoakaan. Ne on siitä huolimatta tarkoitus kunnostaa taas, siihen Rouva Robyn Smithillä on aivan erityinen syy.  Mutta vain manikyyri tänään.

Sääri-, kainalo- ja intiimialueen karvat on poistettu viime perjantaina, tänään on torstai. Karvankasvu ei ole niin kovin nopeaa, että jo tarvitsisi uusia. Kelpaa. Huulten botoksi on vasta kolmatta päivää. Huulet ovatkin uhkeat ja rouvan mielestä kauniit. Korvien takana on pienet arvet kasvojen ihon kiristämisestä viime vuonna. Personal trainer –harjoitteluavustajan rouva Robyn Smith tapasi viimeksi toissapäivänä. Pylly on piukka, vyötärö hoikka ja ryhti suora.  Mutta kaikkein tärkeintä on hymy. Robynin hymy on herkässä (hampaat valkaistaan puolivuosittain) ja hänellä on aina ystävällinen sana ihan melkein jokaiselle. Vaikka onkin kaunis, nuorehko, varakas ja suosittu, voi silti kylvää iloista mieltä ympärilleen. Itse asiassa niin Robynin mielestä on suorastaan velvollisuus tehdä.

Robyn hymyilee sisään salonkiin. ”Yes, I’ll be with you in five minutes. Please choose a colour and take a seat.” Sumalee kyykkii jalkojenhoitoaltaan äärellä ja yrittää saada keski-ikäisen vaalean rouvan kovia ja kaiketi juoksulla pilattuja jalkoja edes aavistuksen naiselliseen suuntaan. Sumalee ei kehtaa sanoa naiselle, mutta mieli tekisi, että naisen jalat eivät yhdestä hoitokerrasta kovin kummoisesti muutu. Vaikka mitäpä merkitystä sillä olisi Sumaleelle, millaisilla jaloilla vaalea, liian päivettynyt nainen köpöttelee.

Sumalee silmäilee rouva Robyn Smithin suuntaan. Tämä katsoo nopeasti takaisin, kellistää päänsä viehkosti niin, että suoristetut hiukset  kallistuvat yhdelle puolelle ja hymyilee, kuten rouvalla on tapana. Sumalee pinnistää väsyneen hymyn, sillä onhan rouva Robyn Smith vakioasiakas. Kello on yksi iltapäivällä ja Sumalee on työskennellyt tauotta kahdeksasta. Juuri tänään naiset ovat laitattaneet erityisen paljon jalkojaan ja Sumalee tekee mielellään manikyyrin Robynille, jahka tästä känsäjalasta pääsee. Sumalee on onnistunut saamaan vasta yhden kuitittoman myynnin tälle päivälle ja vähintään neljän sadan arvosta pitäisi dollareita haalia kokoon, ettei tarvitse kuunnella pomon huutoa ja uhkailua. Jokaisen heistä on hankittava kuititonta kassavirtaa, niin on heti töihin tullessa vaadittu. Jos ei onnistu, joutuu pomon veljen ilotaloon itseään myymään. Siten kuuluu uhkaus.

Sumalee tuli toissavuonna maahan opiskelijaviisumilla. Hän tiesi jo tullessaan, ettei tarkoituskaan ollut opiskella. Että sikäli ihan reilu peli. Sen sijaan työpaikan vaateet ja muidenkin oikeuksien puuttuminen olivat yllätyksiä. Kun Sumaleelta tulopäivänä otettiin passi ja työnnettiin pieneen koppimaiseen huoneeseen kolmen muun tytön kanssa, luuli hän pelinsä olevan pelattu. Minusta tehdään maksullinen nainen, hän silloin ajatteli. Siinä mielessä nopea koulutus salonkityöhön ja pienipalkkainen tauoton työ tuntuivat aluksi onnenpotkuilta. Mutta erityisesti vahingossa kuulemansa takahuoneen keskustelu siitä, miten salongissa pestään huumerahaa, teki olemisen ja elämisen epämiellyttäväksi. Tämä ei suju tai pääty hyvin, tuumaa Sumalee.

Vaalea nainen maksaa käteisellä, eikä kysele kuitin perään. Sumalee istuu Robynia vastapäätä. Robyn hymyilee taukoamatta pää kallellaan. Minä olen kolmekymmentäviisi, Robyn kertoo Sumaleelle, joka ei ole lainkaan kiinnostunut rouvan iästä. Minkä ikäinen sinä olet, rouva kysyy Sumaleelta, joka ei ollenkaan ymmärrä, miksi Robyn Smith haluaa tietää hänen ikänsä. Sumalee on 21-vuotias. Minulla ei ole lapsia, onko sinulla Robyn kysyy Sumaleelta, jota rouvan utelut kummastuttavat. Ei ole Sumaleellakaan lapsia, luojan kiitos. Tiedätkö, minä olen seitsemän vuoden jälkeen väsynyt hedelmöityshoitoihin ja keskenmenoihin rouva Smith jatkaa avoimesti intiimeistä intiimeimpien asioittensa selvittelyä. Tilanteen erikoisuus valpastuttaa väsyneen Sumaleen, joka joutuu keskittymään rouvan kynsiin entistä tarkemmin, jottei rouvan juttelu hämmentäisi ja veisi viilaa väärään suuntaan. Yhtäkään kynttä ei sovi pilata.

Sumalee odottelee Melbournen Tullamarine –lentokentällä ja on ihan pian matkalla kotiin Bangkokiin. Hänellä on taas passinsa, eikä pomo edes yrittänyt uhkailla. Lähtö oli helppo ja helpoksi sen teki aina hymyilevä rouva Robyn Smith.

Samaan aikaan toisaalla liian päivettyneen vaalean naisen poika kysyy taas äidiltään, miksei tätä kiinnosta matkustaminen Thaimaahan. Äiti ei osaa vastata mitään järkeenkäypää.

Rouva ja herra Smith saapuvat Sumaleen kotikaupunkiin viikkoa myöhemmin. Noin kymmenen kuukauden päästä Sumalee synnyttää rouvan ja herran lapsen, terveen poikavauvan. Pojan nimi on Elvis Aran. Sumaleen kohdun vuokra maksetaan lyhentämättömänä Sumaleelle. Sumalee avaa salongin, ”Sumalee’s Fabolous Melbourne Nails”. Se on pian Bangkokin paras ja kallein.

Samaan aikaan toisaalla liian päivettyneen vaalean naisen poika kysyy taas äidiltään, miksei tätä kiinnosta matkustaminen Thaimaahan. Äiti ei yhäkään osaa vastata mitään järkeenkäypää.