Kirjan takakannen ja kirjakaupan hyllynreunan esittelyn perusteella ajattelen, että tässäpä takuulla hauska kirja. Outo ja viihdyttävä vähän Mark Haddonin tapaan ja paljon Erlend Loen tyyliin. Väärin. Englantilaisen Steven Hallin ”The Raw Shark Texts” (Haiteksti) on ihan erilainen. Myöhemmin selviää, että sitä rinnastettu ”Matrixiin” ja ”Da Vinci Codeen”. ”Matrix” ei kiinnosta minua lainkaan, enkä erityisesti pitänyt ”Da Vinci Code” –teoksesta. Minä en kuitenkaan ole tästä kirjasta koskaan kuullutkaan, vaikka se onkin julkaistu jo 2007. Harhautuneena ostan kirjan ja alan lukea.
Lukiessa mietin, miksi annan kirjailijan viedä minua mokomaan satumaailmaan; muistoja ja sanoja rohmuava käsitteellinen hai (hmm)? Kirja ei vaikuta juuri lainkaan hauskalta, vaan ahdistavalta. Mutta sittenkin olen sen tiukassa otteessa. Poljen kuntopyörää salilla neljänä peräkkäisenä päivänä puolituntia kerralla saadakseni viikonloppuna aloittamani kirjan loppuun. Alkuun tuumaan, että luetaan pois kuleksimasta, mutta mitä pitemmälle pääsen, sitä enemmän alan saada.
Salilla kuntopyörät ovat ikkunan edessä. Ikkuna antaa merelle. Edessä on suuri kalterein aidattu uima-alue, jota reunustaa laituri. Merenlahdella näkyy pienveneitä ja rahtialuksia. Tuuli puhaltaa pienelle kuntosalille ja raikas meri-ilma tekee liikunnasta mieluisaa. Jos polkee viisi minuuttia, kirja on turha, sillä sen aikaa jaksaa hyvin tuijotella merelle. Mutta puolituntinen on oivallinen lukutuokio.
Epäesteettisesti hiki valuu kirjalle ja kuntopyöräkin saa osansa, kun en ehdi pyyhkiä riittävän tiuhaan. Mutta ihan sama, nyt minä luen! Luen, luen ja luen, kunnes ”The Raw Shark Texts” on loppunut. Kirja on mielestäni edelleen ahdistava, mutta etenkin siinä selitetyt kummalliset (mielikuvitus)laitteet ovat aika hauskoja. Tuntuu epämiellyttävältä seurata sellaisen yksinäisen ihmisen vaiheita, jonka muisti vaikuttaa ihan tyhjältä ja jolle lisäksi tapahtuu (tai on tapahtuvinaan) outoja ja pelottavia asioita. Mutta seurassa seikkaileva ja ratkaisuun pyrkivä ihminen on paljon miellyttävämpi kirjakaveri. Kirjan lymyävä ahdistus muuttuu mainioksi laukaksi. Lukiessani ajattelen vähän väliä, että ”The Raw Shark Texts” on tehty nokkelille roolipelaajille ja nörteille. Itseäni paljon nuoremmille - niin ja sellaisille, joiden mieli on hyvin paljon romanttisempi kuin minun. Jos Steven Hall julkaisee uuden kirjan, en minä sitä lue. En ole ikinä ennen pitänyt mistään kirjasta näin paljon haluamatta enää lukea saman kirjailijan muita teoksia. Omituista.
Häilyn usein skeptikon ja oudolle avoimen välimaastossa. Pidän omituisesta, jos se on kummallisen hauskaa. Mystiikka ei tee vaikutusta meikäläiseen. En tutki ennustuksia tai pohdi kovin usein tuonpuoleista. Uskon älykkääseen elämään muissa aurinkokunnissa ja mielestäni on aivan mahdollista, että meitä viisaammat muun planeetan asukit hyvinkin voivat touhuilla niin, että ovat tietoisia meistä, vaikka me itse emme heistä tuon taivaallista tiedäkään. Edesmenneellä isoäidilläni oli yli neljänsadan kirjan ja useiden lehtien, monien vuosikertojen kokoelma parapsykologiaa ja ufoja käsitteleviä tekstejä. Hän oli näistä aiheista kriittisen kiinnostunut ja sai minutkin ymmärtämään, ettei sotaisa ihminen voi olla älyllisen elämän huipuin tuote. Mutta mummin jutut eivät olleetkaan mielikuvituksen tuotetta, vaan ehtaa faktaa.
”The Raw Shark Texts” on hullu seikkailu, joka päättyy tuonpuoleiseen. Asiat on armollisesti selvitetty, eikä ahdistus enää vaivaa. Ihan sama, missä ja miten muka kaikki tapahtuu. Kirjoitinko minä tuon äskeisen? Voi hyvä tavaton! Mikä kumma minua vaivaa? Kiinnostun ja kiitän jutuista, joilla en olisi uskonut olevan itselläni mitään merkitystä. Suomesta Melbourneen ja hommat päälaelleen; pragmaatikosta skifi-intoilijaksiko, alanko harrastaa roolipelejä, tuleeko minusta keskiaikainen ritari, osaanko kohta koodata mitä vaan ja olenko pian hakkereiden aatelia? Siihenkö tällä pyritään? Ja kenen on vastuu?
Helsingissä aurinko on jo tunti sitten noussut, vaan pilvet (vielä) peittää sen. Työmatka taittuu neliasteisessa pakkassäässä.
PS Steven Hall käsitetaitelija alkaa kiinnostaa; kirjansakin on käsitetaidetta. Tilda Swinton lukemassa ”The Raw Shark Texts” –otetta on hieno kolme ja puoliminuuttinen teos sinällään. Elokuvankin sanotaan olevan tekeillä, vaan onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti