Melbournen muotifestivaalit päättyivät viime torstaina. Näytöksiä ja muita yleisötapahtumia järjestettiin noin viikon ajan lähinnä Docklandin festivaalialueella, mutta myös keskustassa. Festivaali poikkeaa perinteisistä muotiviikoista, sillä näihin karkeloihin on koko kansa tervetullutta. Paikalle voi tulla ilman lippua ja osallistua hulinaan hankkimalla ilmaista tarkennusta iltameikkiin sekä tarkkailemalla, josko silmä sattuisi julkkikseen. Mutta näytöksiinkin saa siis ostaa lipun ihan kuka vaan.
Silti paikalla on myös muotimaailman kermaa ja julkisuuden väkeä. Näytösten eturivissä, etuoikeutetulla paikallaan istuu muotimaailman nykyeliitti, muotibloggaajat. Mutta mitä he tekevätkään? Kirjoittavat muistiinpanoja ja analyyseja, ottavat kuvia ja työstävät materiaalia? Ehkä. Mutta kirjaimellisesti ennen kaikkea he twittaavat. Kuvat ja kommentit lähtevät salamana sormen päästä. Myöhemmin kuin nyt kestää liian kauan. ”Sitten kun” tapahtuu jo jotain muuta, tunti sitten on historiaa.
Kirjoitan lämpimikseni muinaishistorialliset kokemukseni. Näin torstaina 8.3. festivaalin avajaisnäytöksen, jossa kauniita ja käyttökelpoisia vaatteita esiteltiin David Jones
–tavarataloketjun sateenvarjon alla. Festivaalin näytöksissä pystyi matkapuhelimellaan ostamaan verkon kautta näkemänsä tuotteen siltä istumalta. Raikkaan kaupallista ja kätevää, jos kukkaro kestää. DJ-näytöksen vaatteet edustivat nimenomaan ostettavaa muotia.
Ostettavia olivat myös Dita Von Teesen kauniit alusasut, joiden kabareemainen esiinmarssi tapahtui lauantaina 10.3. Teese istui hyvin eleganttina vastapäätäni torstain näytöksessä ja esiintyi runwaylla oman mallistonsa näytöksessä. Burleski on toisinaan vaikuttanut aavistuksen riettaalta, mutta näytös oli varsin elegantti. Erityisen ilahduttavaa oli erilaisten mallinaisten kirjo, lavalla keimaili naisia petit-petit-koosta runsasmuotoisiin rubens-leideihin. Dita Von Teesen malliston on lanseerannut australialainen Target-ketju, Anttilan henkinen. Näin ollen Von Teese lienee tavoittelemassa massamarkkinoita, sillä tuskinpa hän on valinnut yhteistyökumppania tietämättömyyttään. Mielenkiintoista.
Viimeinen kokemani oli festivaalin päätösilta torstaina 15.3. Pidin tästä näytöksestä eniten. Toni Maticevski on melburnelainen muotisuunnittelija, jonka juuret ovat Makedoniassa. Näytöksessä esiteltiin Maticevskin luomuksia viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Lavalla ei nähty värikylläisyyttä, sillä mallistojen päävärit olivat mustan, harmaan, beigen ja vaalean eri sävyt (nyt ottaa ohraleipä, jos joku alkaa tarkistella tätä onnetonta värianalyysiä). Muodoissa ja malleissa oli sitäkin enemmän vauhtia; jänniä leikkauksia, laahuksia ja muita puhuttelevia yksityiskohtia. Näin fantasiaa, mikä viihdytti kovin. Serkkutyttöni teatterinvaatteiden osaajana olisi ollut nainen paikallaan tässä näytöksessä!
Twitter on ehdoton, jos haluaa olla ensimmäisten joukossa, kun kiinnostavia tiedon murusia jaetaan. Uskollinen uutiskanavan seuraaminen tai verkon uutissivustojen lukeminen ei ole riittävän nopeaa ensimmäisille. Peruskanavani televisiossa ABC News 24 julkaisee taukoamattoman uutisvirran ohessa uutistekstinauhaa lähetyskuvan alareunassa ja myös twittereitä uutisoitaviin aiheisiin liittyen. Uutislähetyksiä toimittavat kaikki. Muotinäytöksen blogisuuruudet visertävät reaaliaikaisesti ja analyysien tekeminen jää seuraajille. Kansa tietää ja jalostaa. Minulle piisaa hyvin jalostettu blogi, mutta sen ymmärrän, että muotilehtien artikkelit ovat auttamatta pahasti jäljessä, vaikka hyvin kaunista katseltavaa ovatkin.
Tässä teille kirjoittaa muotiguru, jonka kaunein Melbourne-kenkäostos on tehty vintage-liikkeestä ja jonka vaatekaapin helmet ovat mummon 1960-luvulla äidille ompelemat vetimet. Ne kauniit punaiset kengät jalassani olin vetää lipat Von Teesen näytöksen lopputaputuksissa. Vaikka vierastan kalliita kolttuja, tykkään katsella niitä. Lasken aina näytökseen mennessäni paljonko oma asuni on maksanut yhteensä, aina vähän, ja näytöksen aikana mekkoja ihaillessani myhäilen säästämääni vaurautta.
Poden vielä helleflunssaa, mutta huomenna sää tarjoilee melbournelaisille 20-asteisen syksyn. Vielä säämme eivät kohtaa, vaan helsinkiläiset heräävät muutaman tunnin jatkounosten jälkeen sateiseen parin asteen kevätkeliin. Hyvää huomenta Helsinki!
PS Festivaalijohtaja Graeme Lewseyn puhelimesta silmäilimme päätösillan viserrystä ja näin isäntäni löysi tapahtumapaikalta eräänkin etsimänsä henkilön. Kohta vuoden ja kahdeksan kuukautta olen ihmetellyt australialaisten vimmaista sirkutusta. Pitäisikö liittyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti