Urheilu on Australiassa tärkeää. Liikuntaa harrastetaan paljon ja erilaiset liigat ovat merkittävää liiketoimintaa. Kahden ääripään väliin mahtuu monenlaista urheilutointa, kuten hyvin aktiivista ja monipuolista junioriurheilua. Kuumimmat puheenaiheet ovat AFL, Australian jalkapalloliiga (aussifutis) ja kriketti. Näistä puhistaan vuodenajasta riippumatta, silloinkin, kun kausi on katkolla. Australialainen jalkis on rugbyn kaltaista fyysistä viuhtomista; voiman, nopeuden ja toki taidonkin näyttöä. AFL-pelaajat ovat tämän tästä julkisuudessa törttöiltyään baareissa. Samaan tapaan kuin suomalaiset jääkiekkoilijat entisaikaan…
En koskaan lue urheilusivuja, mikä on aika saavutus, sillä niitä olisi päivisin tarjolla vaikka millä mitalla. Television uutislähetyksistä saa jo riittävän päiväannoksen. En ennen eilistä tiennyt, kuka on Jim Stynes. Nyt hän on uusin idolini.
Jim Stynes oli alkujaan irlantilanen kaveri, hän jopa taisi irlannin kielen. Stynes kuoli 45-vuotiaana 2,5 vuoden syöpätaistelun jälkeen. Tämä liki kaksimetrinen kaveri pelasi urallaan kausikatkoja lukuunottamatta putkeen 244 liigaottelua jättämättä siis yhtään matsia pelaamatta, mitä on pidetty sisun osoituksena aussifutiksen ollessa todellinen loukkaantumisten tyyssija. Stynesia on medioissa kuvattu särmikkääksi ja vahvatahtoiseksi. Hänen pelaajamoraalinsa on varmasti tarina sinällään, mutta kaverin todellinen suuruus piili toisaalla.
Jim Stynes perusti nuorten auttamiseksi hyväntekeväisyysjärjestön, The Reach Foundation aloittaen toimintansa kierrellen kaduilla pitäen toimistona autoaan. Kahden lapsen isä Stynes huokui elämän viisautta, minkä näkee joka ainoasta hänestä julkaistusta kuvasta, päättäväisyyttä ja lämpöä. Stynesin tunteneet kertovat hänen loppuun saakka positiivisesta asenteestaan sekä muiden asettamisesta ajatuksissaan ja teoissaan edelleen silloinkin, kun syöpä levisi kohtalokkaasti pitkin kehoa ja elimiä.
Mistä ja miten nämä suurenmoiset ihmiset tulevat? Mikä saa menestyneen ihmisen antamaan näin konkreettisesti takaisin itse kokemastaan onnistumisesta? Terve ihminen tuntee empatiaa ja rahan lahjoittaminen silloin, kun se on mahdollista, on tavanomaista. Mutta ihminen joka ohjaa empatiansa, aikansa, rahansa ja ideansa muiden auttamiseen on ihmeellinen, hieno ja kaunis.
Sade piiskaa raivokkaasti Brightonin lähiötä ja lämpötila on pudonnut eilisestä liki 20 astetta. Helsingissä yöllinen nollakeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti