Valinnan yksinkertainen helppous.

Tänään aurinko paistaa kaikille helsinkiläisille. Ikkunoissa näkyvät syksyn ja talven tuhrut.    

Pirkolla on sairaalassa yövuoro. Hän herää kymmenen aikaan auringon paistaessa makuuhuoneen ikkunasta. Vielä kotona asuva, lapsista nuorin on jo lähtenyt kouluun. Lasi on likainen. Pirkko nousee, laittaa kahvinkeittimen päälle ja käy vessassa. Hän toteaa mielikseen, että pienehkö koti ja melko vähän ikkunoita on ihmisen onni. Pirkko laskee keltaiseen kymmenen litran muoviämpäriin kuumaa vettä, ottaa lasipintojen pesunesteen, pari rättiä ja ikkunanpesulastan. Ennen kuin kahvi on tippunut kannuun ensimmäisen ikkunan neljä lasipintaa on pesty.

Pirkko hakee aamulehden kynnysmatolta, avaa sen pääsivulle ja katsoo otsikot. Hän kaataa ensimmäisen kahvimukillisen, hörppii ja lukee ingressit. Kofeiini alkaa vaikuttaa ja Pirkko pesee kolme seuraavaa ikkunaa euforisessa mielentilassa. Hän petaa sängyn muistamatta ottaa kumihanskoja kädestään. Hän venyttelee hetken hymyillen kirkkaassa auringonpaisteessa, joka tulvii sisään puhtaan ikkunan läpi. Vielä viimeiset kaksi ikkunaa ja reippaassa tunnissa koko homma on hoidettu.

Pirkko panee leipäsiivun paahtimeen, kaataa toisen kupillisen kahvia ja istuu alas. Hän jatkaa lehdenlukua. Lehdessä on artikkeli ikkunanpesusta. Siinä pohditaan, miten ratkaista ikkunanpesu. Pestäkö ne koko perheen voimin viikonloppuna? Palkkaatko vihdoin siivoojan, vaikka et aikaisemmin ole raaskinut? Raadatko ikkunat puhtaaksi itse ja kaadut sen tehtyäsi lopen uupuneena marttyyrina sohvalle hörppimään viiniä?

Pirkko nostaa tiskit altaaseen, jättää ikkunan auki ja lähtee kävelylle lähiömetsään.