Kaikenlaista
kuulee, lukee ja näkee, kun vanhaksi elää: Kiinalaiset vie meidän kodit,
lastemme opiskelupaikat ja kaikkien työt. Ottaa meiltä maan, jonka olemme itse
varastaneet. Puhuvat hassulla aksentilla, pätevät ja tekevät ympäristöstämme
toisenlaisen, uutteramman. He eivät lepää, vaan puskevat ja pyrkivät. Mitä jää
lapsillemme? Ei mitään, vaikka yrittäisivät.
Mutta kun (kaikki) eivät
edes yritä. Kuten muissakin elintasoyhteiskunnissa ovat tottuneet saamaan haluamansa. Koulutuksen, viikkorahan,
harrastuksia ja huumeita. Ihan mitä tahansa, mikä milloinkin on haluttavaa ja
muodissa. Eivätkä kiinalaiset edes ole kiinalaisia, vaan joka puolelta pitkin
poikin Aasian maanosaa. Eivätkä itse asiassa edes sieltä, vaan Australiasta;
täällä syntyneitä, kasvaneita ja kasvatettuja.
Hyvin
kasvatettuja. Työntekoon, vastuuseen ja tsemppiin opetettuja. Kauniita,
toimeliaita, osaavia ja älykkäitä. Oikein iso osa, joukossa ylilyöntejä(kin).
Ihmekös se, että joitain australialaisia kadun miehiä ja naisia hirvittää. Pelko ja tyhmyys puetaan rasismiin. Sitä sitten revitellään junassa ja television
kyselyohjelmissa. Esitetään väitteitä ja älyvapaita kysymyksiä. Sellaisia,
joissa ei ole päätä tai häntää. Höpötystä, jolla mokataan ja paljastetaan oma
onnettoman hinaajan olemus.
Englanninkielisistä
maista, paitsi Afrikan mantereelta (aksentti ja ihonväri on niin kovin
vääränlainen), maahan muuttaneet selviävät paremmin. He eivät koe rasismia
siten kuin moni muu sanoo kokevansa. Kanadalaiset ja amerikkalaiset ostavat
ulkomaalaisista eniten australialaisia kiinteistöjä. Heitä ei syytetä mistään.
Heitä ei mielletä ulkomaalaisiksi, vaikka kansalaisuus puuttuukin? Kun englanninkielinen ostaa huutokaupassa kiinteistön, ei vieressähuutaja tai naapuri edes hieman vieraan aksentin perusteella ala vihata ulkomaalaista. Eivät he kaiketi sitä olekaan yhtään sen
enempää kuin vuodesta 1788 alkaen tänne rahdatut brititkään? Kysytäänkö
alkuperäisiltä australialaisilta, mitä mieltä he ovat?
Kun reippaat
kolme ja puoli vuotta sitten muutin Melbourneen, kuvittelin ettei täällä
juurikaan esiinny rasismia. En ole joutunut kärsimään siitä vieläkään. Mutta kauan
ei vettä virrannut katon vuotokohdista, kun silmäni jo avautuivat. Luin
toisenlaisesta kaupungista ja maasta; toisten kokemuksista. Kuuntelen korvat
punaisina joidenkin epäluuloisia höpinöitä ja saan kilareita.
Mitä sanoo valtiovalta? Australian oikeusministeri on alkanut puolustaa sananvapautta kummallisin ja pelottavin keinoin.
Hän on valmis tukemaan ihmisten oikeutta rasistisiin loukkauksiin ja siten
tukee näitä mieluummin kuin heitä, joihin loukkaukset ja hyökkäykset
kohdistuvat. Niin että eläköön vihapuhe? Sillä jokaisella on oikeus – niin,
mihin?
Australian seuraavia valtakunnallisia vaaleja seuraan vain etäältä. Odotan niitä sittenkin. Australialaisten enemmistö näyttää silloin, että he ovat inhimillisiä, viisaita, suvaitsevaisia ja solidaarisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti